Bossujen Juhannus 2011 Hulinat

Perjantaina Nööpi-neiti pääsi ensin koirapuistoon riehumaan ikäisensä rotikkanartun P:n kanssa. Koirilla oli mukavaa ja tanner tömisi niiden siellä päästellessä menemään. Tuhnu "tyytyi" istumaan hyvin itkuisena aidan ulkopuolella, en viitsinyt ottaa juoksuista narttua tyhjäänkään aitaukseen. Ja voi mitä naukauksia Tuhnusta irtosikaan :D:D Vaan eipä tuo piski taida osata haukkua..

Puistoilun jälkeen P omaan autoonsa ja mun piskittimet kaverin (toisen) autoon ja eikun keulat kohti Tuusulaa juhannusta juhlimaan. Tuusulan Krapihovissa koirille vettä, autot parkkiin varjoon, ikkunat auki ja meille ihmisille tuopit kylmää juomaa. Varttia myöhemmin (ja hajotettua käsipyyhetelinettä:D) piskit ulos autoista ja niin kutsutulle "terassialueelle" (iso piha, jossa paljon pöytiä) Ukot hakemaan olutta/kahvia/limua/sidua ja varmistamaan, että alueelle mahtuisi 3 koiraa. Mahtuihan sinne ja vettäkin saatiin niille:)
Nööpi ja Tuhnu saivat kaverin kassista siankorvat ja ai että mikä rouske olikaan kaikilla koirilla. Tuhnu itseasiassa  ihan tärisi _jännityksestä_ xD.

Koiratoverimme P hieman hämmentyi Tuhnun juoksuisesta tuoksusta ja aloitti murina-haukku-ininä-seremonian, Tuhnu taas arvonsa mukaisesti puhui upeasti koiraa, käänsi pään pois, heilutti häntää ja oli inahtamattakaan. Saatiin naapuripöydistä huvittuneita (ja osasta  pöytiä huolestuneitakin) katseita.
Nööpiä ei hetkauttanut P:n itkut, vaan se kiipesi reteesti mun kanssa samalle tuolille istumaan ja iski tassulla pöytään, aivan kuin sanoakseen "nyt sitä kaljaa!" Ja väläytteli vampuurin hymyään kaikille, jotka sitä tahtoivat katsella.  Kyllä siinä taas saatiin nauraa. Lopulta Tuhnu kiipesi kanssa kaverin syliin, aivan kuin kertoakseen "hanuria palelee ja pistelee nää kivet".
Kertaakaan ei meidän pöytää tultu tyhjentämään tyhjistä laseista ja mukeista.. Vaikka meillä oli vain 3 sylififiä. Rotikka ja 2 bokseria :D


Kun tuopit oli tyhjät, kahvit juotu ja tsekattu, että koiratkin joivat vielä lirput vettä, oli aika suunnistaa rantaa kohti kokkoa katsomaan. Sielläpä niitä ihmisiä vasta oli !! Mutta mamman muppelot olivat kuin kalat vedessä. Kenenkään luokse ei kiskottu, ei hypitty, istuttiin ja katseltiin ihmisiä ja muita koiria (olikin muuten monta ja KUKAAN ei rähjännyt). Tuhnua ja Nööpiä tuli halimaan pikkuinen tyttö, kysyi kauniisti luvan "saako paijata?" ja vietti kauan aikaa koirien kanssa. Ihmeellistä oli, etteivät nämä lapsirakkaani seonneet. Ne kävivät makaamaan ja tarjosivat mahansa tytölle "ole hyvä, olen sun" Ihania. Tytön vieressä vahtinut isäkin hymyili <3
Tuhnu herätti eräässä virolaismiehessä suuren kiinnostuksen ja siinä hetki joristiin pienten kielimuurien kanssa neidstä. Onhan tuo aika upea <3 Ja niin kiltti kuin joulupukin poro! Mun kulta!

Kun oli kokkoa katseltu aikamme, suunnistettiin autoille. Koirille lirput vettä, viimeiset moikat P:n kanssa ja mun likat autoon odottamaan. Tehtiin loppuillan pläänit ja me kaverin kanssa meille viemään erittäin väsyneet koirat kotia nukkumaan. Tuhnu istui kuin mikäkin juoppo takapenkillä. Pää roikkui, muttei maatenkaan voinut mennä xD Saatiin loistavat naurut, raasun kustannuksella. 20 min myöhemmin oltiin kotona, siitä 2 min ja olohuoneesta alkoi kuulua kuorsausta. Oli neidoilla rankka juhannus :D Patistin ne varuiksi kuitenkin omaan huoneeseen ja lähdin jatkamaan iltaa hetkeksi. Takastullessa vastaani tuli 2 edelleen väsynyttä koiraa "aa mutsi moi, joko sä saavuit?"  Kävimme kaikki kolme yhdessä nukkumaan.


Lauantaina mentiin aika rauhassa lenkitkin, Nööpi sai kulkea vapaana ja Tuhnukin oli kuin enkeli. Ei kiskonut yhtään. Muuten mässäiltiin ja katseltiin tv:tä. Ihanan rentoa!

Sunnuntaina lähdin grillaamaan,  piti ottaa akat mukaan, mutta koska olin aika kiukussa, päätin jättää nämä kotiin. Ei olisi niille oikein saada kiukkua niskoilleen ilman syytä! Olin 3 tuntia poissa ja sain varmana maailman onnellisimman vastaanoton. TUHNULTA! Koskaan ei ole akka seonnut noin O_O Se inisi, pomppi ja _nuoli_ mun kädet, naaman ja jalat :D Tuli pieni onnenkyynel silmäkulmaan, se tosiaankin on hyväksynyt kohtalonsa jäädä mun luo, vai olisinko minä vihdoin ottanut Tuhnun ihan täysillä sydämeeni? Niin tai näin, onnellisempi en voisi olla. 2 Maailman parasta Bossua ja ne on MUN<3 Aivan mahtava tunne :)


Harmillista etten kuskannut kameraa mukana menossa, mutta pitää pyytää kaverilta kuvia :)

Kaiken kaikkiaan mahtava Juhannus 2011 ja vieläpä maailman parhaassa seurassa. Omien koirien seurassa <3
Ps saivat akat hieman maggaraa maistaa ;)

-KR-