Tuhnukki

Tuhnu on hieman sellainen maanantai-kappale :) itsepäinen, hyvin harkitseva ja erittäin viisas. Tämän tytön kanssa sattuu milloin mitäkin. Tassuista on lähtenyt nahkat, kun piti spurttailla niin lujaa, BGB-lukko puri varpaan väliin kiinni ja huuto oli sen mukaista (en ole remmejä pitänyt lattialla tuon jälkeen), iho-ongelmia, pahkuroita.. niin ja iso korvatulehdus. Mutta kaikesta on selvitty. Yhdessä.

muistan alkukevään 2011. Ne lenkit. Me stopattiin alle kilsan matkalla 10 kertaa keskustelemaan suunnasta, vauhdista ja käytöstavoista. Joka lenkillä. Muistan kuinka hemmetin paljon mua kiukutti ja teki mieli itkeä. "saat'n elukka, teen susta karvalakin!" Me painittiin hangessa, Tuhnu pomppi, peruutti, puri hihnaa ja meuhkasi. Mä purin hammasta, poljin koipea ja kiroilin. Itkien useimmiten talsin kotiin. pikkuhiljaa alkoi sujua.


Sitten aloitin yhteislenkit. Voi hemmetti kun mua vietiin. Lopulta mä heittäydyin vyötäröä myöten hankeen ja käskin koirien kiskoa. Ne ei korvaansa lotkauttaneet. Tätä jatkui yhen lenkin aikana 5 kertaa. mä olin umpijäässä ja koirilla niin kivaa. mutten mä luovuttanut. Ja tuloksena on 2 kauniisti kulkevaa koiraa :) HELPOTUS.


Tuhnu ei kunnioittanut mua alkuun kotona laisinkaan. Mä monesti kiskoin sen niska-perse otteella sohvalta, sängystä yms ja se saamarin piski puri mua. Kerran purin takas ja homma oli sillä selvä :D Nykyisin napsautan sormia tai sanon HÄIVY ja koira katoaa :D Hieno neiti.
Ruokailuissa se rynni kipolle. Monta kertaa. Meillä se ei ole sallittua, joten kerran sitten tönäisin koiralta kipon nokan alta (ruoat pitkin seiniä) ja rynniminen loppui :D Taisi akka hieman pelästyä. Hyvä vain.


Voi kuulostaa kamalan jyrkälle, julmalle ja pahalle, mutta tämän kanssa oli tehtävä selväksi, kuka vie. Muuten oisin lirissä. Nyt  se on ihana otus:)

-KR-