Treeniä rentoilua ja vieraita

Eilen lähdin Nellan kanssa treenailemaan. Liivi päälle, pallo taskuun ja eikusta menoksi! Koira oli aivan loistavassa vireessä ja innokas toimimaan.
Sivulletulot onnistuivat loistavasti ja pallo palkkana oli ihan maailman paras!
Seuraaminen oli myös jotain uskomattoman tiivistä ja upeaa <3 Ja mikä oli ihan parasta: Nella seurasi vapaana vaikka meidän ohi menikin toinen koirakko. Kerran akka katsoi "jaha jaha koira..." mutta pieni KRÖHÖM sai sen keskittymään jälleen muhun ja turvallisen välimatkan päässä sai sitten pallon palkaksi :)
Otettiin myös pientä treeniä paikallamakuussa (koira nousi muutamasti istumaan, mutta käskystä meni maihin) ja luoksetulo oli taas jotain ihan fantastista :D
Lopuksi sai hetken hillua pallonsa kera ja varmana tiesi tehneensä loistavaa duunia niin paljon mä biletin ja kehuin :D
Otin sitten pallon pois ja loppu lenkki meni koiran juostessa pusikossa ja vapaillessa.

Illalla kultani tuli tänne karvapallo M:n kera ja Nella piti huolen, ettei Kinkun ja M:n välillä liekki roihunnut sen suuremmin. Eli Nella oli meidän siveyspoliisi ja hoitikin homman oikein hienosti.  Iltapalaksi saivat napua ja kanan nahat sekä paljon rapsutuksia ja haleja.


Molemmat tyttöni ovat totelleet super hienosti, vaikka talossa on tuo karvapallo. Nella tottelee pelkkää katsetta ja tietää, milloin on aika heittää levyksi ja lakata hillumasta. Samaten Kinkku tajuaa sanallisesta käskystä "okei mamma sano MAAHAN, mennään sitten" ja M pienestä MUR-sanasta "okei toi ei tykkää et pörrään näitten takalistossa.." Eli loistavasti menee :)

Kohta raahaan jengin aamulenkille (isäntä mukaan lukien :P) ja koitan joskos sais jonkin sortin riehumiskuvia.

palataan!

-KR-

Paluu tietokone aikaan!

Blogi on viettänyt hiljaiseloa koska tämä mamma on vain niin pro rikkomaan kaikki tietotekniikan vehkeet.  Mutta huoli pois (ainakin toistaiseksi!) sillä vanha tuttu turvallinen pöytäkone on elvytetty ja hurisee lempeästi vieressäni.

Lyhyesti kerrottuna kuulumisia:
Leidit sairastuivat syyskuun lopussa tosi ärtsyyn vatsatautiin, kesti molemmilla vuorokauden ja voin sanoa etten ole ikinä koskaan nähnyt koiran voivan oksentaa niin paljon ja usein! Huolihan oli kova ja valvottua tuli monta tuntia. Selvisimme taudista kuitenkin voittajina, joskin muutaman kilon laihtuinena.

Sitten elämäämme  ilmestyi ihana mies (mammalle tietty) ja sitä mukaa vanhat säännöt astuivat käyttöön;
sohvalle ei tulla kun "isi" on kotona. Se on mamman ja "isin" paikka.
sänkyyn ei tulla koska se on ihmisten valtakunta.
Päin ei hypitä tai saa vastaansa polven.
2 ensin mainittua toteutuvat loistavasti kun "isi" on paikalla mutta tota viimeistä ei olla ihan vielä saatu taulapäiden kalloihin.

Ollaan myös koitettu tsemppaa ulkoilujen kanssa. Käytössä vuoroin fleksit ja nahkahihnat. Ulkoiluajat järjestetään niin ettei muita vastaantulijoita pahemmin ole.  Vauhti matka aika paikka vaihtelevat.


Ekstrana: koirilla oli kaveri täällä yhden viikonlopun. Kulta toi äitinsä koiran (kääpiönausseri uros) meille hoitoon ja kaikki sujui loistavasti. Nella vähän oli etäinen (yllätys mulle) mutta inkku sitten tarjosi itseään ja saikin muutaman kerran kuontaloon.  Muuten ei mitään ongelmaa.

Nyt ei muistu muuta  mieleen ja aamulenkkikin kutsuu.

Palaamme pian asiaan

-KR-