Tilasin Kinkulle maanantaina premier easy walk harness valjaat kokoa M (varuste.net) ja eilen sain ne noutaa postista kotiin :) Jospa näiden avulla saisin itselleni varmuutta ohituksiin ja ihmisten kanssa käyviin yllättäviin kohtaamisiin. Jospa näiden avulla saisin hallittua Kinkun ja sitä myöten pidettyä Nessunkin rauhallisena. Jospa nämä olisivat ensiapu kontaktiongelmiimme?
Innosta kihisten fittaamaan valjaista sopivat ja lenkille heti :D
Koirien ohitukset menivät nappiin. Kinkku oli todella rentoutunut ja tyytyväisen olooinen, koska mikään ei kinnannut kaulassa ja mamma ei kokoaikaa kihissyt "seuraa prkl, älä kisko tule tänneplaaplaaplaa"
Lenkki kesti 50 minuuttia ja mulla vaan olo keveni ja mieli koheni mitä edemmäs mentiin. Sain Kinkun jopa jalan viereen jolkottamaan ilman, että se heti kiskoi vastapalloon ja ihan pienikin himmaus hihnasta sai koiran katsomaan kysyvästi "mitäs nyt?"VAU.
Pitää ensi kuussa laittaa Nessulle omat tilaukseen. Toki on edessä vielä jäätävän suuri koitos: Sinikan ja Koirien tapaaminen. Siinä se valjaiden teho viimeistään selviää. MUTTA tällähetkellä olen erittäin tyytyväinen.
Sain eilen myös postia Peten Koiratarvikkeelta. Ilmoittivat etteivät ole saaneet Kinkulle tilaamaani pantaa tavarantoimittajalta ja kysyivät tahdonko vaihtaa sen muuhun? Aikani selailtua ks sivuja ja pohdittuani päätin tilata tämän: http://www.petenkoiratarvike.com/tuote/kumitalutin-doxlock-käsilenkillä-15-mm-x-12-m/5151191021001/ (20mm x 10 m ;) ) Talvea ajatellen oiva kapine <3
Rahaa jäi vielä 7 euroa, mutten oikein mitään muksaa keksinyt joten otan ne koiratilille :)
Mitäs muuta? No kuvailen teille nuo "ostokseni" kunhan Pkt lähettää uuden liinan/hihnan :)
Mukavaa ja aurinkoista päivää kaikille <3
-KR-
torstai 16. elokuuta 2012
tiistai 14. elokuuta 2012
Vinkupossu ja hepulit
Mä heräsin aamulla 07.15 kahvinkeittoon ja siinä unenpöpperössä huomasin hiljaisessa keittiössä olevani YKSIN! Koirat siis jatkoivat makeita uniaan eväänsä liikuttamatta. Liekö edes silmiään avanneet.. Ennenkuulumatonta :D
Kahvia juoden ja mesessä juoruillen aika kulki kilpaa nukkuvien koirien kanssa. Aina välillä vilkaisin taakseni "joko ne nyt heräs?" Ei, vaihtoivat vaan asentoa ja jatkoivat kuorsaamista
Kello läheni 08.30 ja _mun_teki mieli lenkille :D Join vielä kupillisen kahvia, kävin savukkeella ja päätin että nyt on aika nousta loppujenkin tässä huushollissa. Menee hieno päivä ihan hukkaan!!
No nousivathan nuo ihan suosiolla, liekö sitten "pissineet mua silmään" vai oikeasti nukkuneet mutta ulos me päästiin klo 08.45. Ensin suunnittelin peltoilua, saisivat taas kirmailla vapaana ja riehua.. No muutin mieleni ja mentiin reipas 35 min hihnalenkki ja se sujui oikein mukavasti. Kotona saivat raikasta vettä kippoon ja ja minä istahdin taas koneelle. Pari tuntia myöhemmin laitoin koirille sapuskat turpoamaan.
Pvälenkki menikin sitten Kinkun kanssa hihnaa kiskoen (ihan itse yllytin että ota ota vedä vedä kuka on kova!?-leikillä) ja rauhoittumista opetellen. Kun Kinkku oli rauhassa, aloin treenata Nessun kanssa sivulle istumista. Oikeaa paikkaa tarkemmin. Meni ihan OK, mutta palkaksi akka halusi mun hansikkaan ja puri mua kivasti sormille sitä hamutessaan :D No akkahan sai palkkansa ja toiminta (sivulle istuminen) parani sen 60 % heti! Lopetettiin sitten treenit vikaan onnistumiseen ja annoin toisen hansikkaani Kinkulle kannettavaksi.(juu se kantoi sen ekan potenttiaalisen kakkapaikan kohdalle ja siihen se ois jäänyt ellen ois huomannut)
Koirista näki kuinka kivaa taas oli ollut vaikka kestoltaan olikin lyhyt (25min) ja kotona maistui taas puhdas raikas vesi ja vilpoinen lattia.
Sitten saivatkin lepäillä aikansa kun minä kipaisin kauppaan. Piti hakea tupakkia, maitoa, koiralle treeninamia ja vinkulelu.
Kaiken muun muistin, mutten maitoa.
No kotiin tultuani esittelin WinkuPiippan koirille, etenkin Kinkulle. "mikä HITTO toi on!?" se näytti miettivän naama rytyssä. "squiiiik squiiiiik" sanoi WinkuPiippa ja Kinkku alkoi heiluttaa häntää epävarmasti. Uteliashan se oli. Nessu taas meinasi haljeta nahoistaan "IHANA LELU MAMMA ANNA MULLE MÄÄ RAKASTAN SITÄ!!" Sori koiraseni, ei se ole purtavaksi. Se on treenei... lenkeille :)
No lopulta Kinkkua leikittäessäni WinkuPiippalla se alkoi lämmetä ja jopa innostui niin paljon, että tamppasi lattiaa ja kun lelu"hyökkäsi" pomppasi Kinkku metrin ilmaan ja laskeutui sujuvasti mun sänkyyn kaikille neljälle karvaiselle koivelleen :D ja mä repesin täyteen nauruun!! JA lopulta sänky näytti siltä kuin sitä ei koskaan olisi pedattukkaan :)
Mutta WinkuPiippa sai toivomani huomion ja tästä on ihan loistava jatkaa eteenpäin!
WinkuPiippa ekaa iltaa kotona Normaalikokoisen Zipon kaverina
-KR-
Kahvia juoden ja mesessä juoruillen aika kulki kilpaa nukkuvien koirien kanssa. Aina välillä vilkaisin taakseni "joko ne nyt heräs?" Ei, vaihtoivat vaan asentoa ja jatkoivat kuorsaamista
Kello läheni 08.30 ja _mun_teki mieli lenkille :D Join vielä kupillisen kahvia, kävin savukkeella ja päätin että nyt on aika nousta loppujenkin tässä huushollissa. Menee hieno päivä ihan hukkaan!!
No nousivathan nuo ihan suosiolla, liekö sitten "pissineet mua silmään" vai oikeasti nukkuneet mutta ulos me päästiin klo 08.45. Ensin suunnittelin peltoilua, saisivat taas kirmailla vapaana ja riehua.. No muutin mieleni ja mentiin reipas 35 min hihnalenkki ja se sujui oikein mukavasti. Kotona saivat raikasta vettä kippoon ja ja minä istahdin taas koneelle. Pari tuntia myöhemmin laitoin koirille sapuskat turpoamaan.
Pvälenkki menikin sitten Kinkun kanssa hihnaa kiskoen (ihan itse yllytin että ota ota vedä vedä kuka on kova!?-leikillä) ja rauhoittumista opetellen. Kun Kinkku oli rauhassa, aloin treenata Nessun kanssa sivulle istumista. Oikeaa paikkaa tarkemmin. Meni ihan OK, mutta palkaksi akka halusi mun hansikkaan ja puri mua kivasti sormille sitä hamutessaan :D No akkahan sai palkkansa ja toiminta (sivulle istuminen) parani sen 60 % heti! Lopetettiin sitten treenit vikaan onnistumiseen ja annoin toisen hansikkaani Kinkulle kannettavaksi.(juu se kantoi sen ekan potenttiaalisen kakkapaikan kohdalle ja siihen se ois jäänyt ellen ois huomannut)
Koirista näki kuinka kivaa taas oli ollut vaikka kestoltaan olikin lyhyt (25min) ja kotona maistui taas puhdas raikas vesi ja vilpoinen lattia.
Sitten saivatkin lepäillä aikansa kun minä kipaisin kauppaan. Piti hakea tupakkia, maitoa, koiralle treeninamia ja vinkulelu.
Kaiken muun muistin, mutten maitoa.
No kotiin tultuani esittelin WinkuPiippan koirille, etenkin Kinkulle. "mikä HITTO toi on!?" se näytti miettivän naama rytyssä. "squiiiik squiiiiik" sanoi WinkuPiippa ja Kinkku alkoi heiluttaa häntää epävarmasti. Uteliashan se oli. Nessu taas meinasi haljeta nahoistaan "IHANA LELU MAMMA ANNA MULLE MÄÄ RAKASTAN SITÄ!!" Sori koiraseni, ei se ole purtavaksi. Se on treenei... lenkeille :)
No lopulta Kinkkua leikittäessäni WinkuPiippalla se alkoi lämmetä ja jopa innostui niin paljon, että tamppasi lattiaa ja kun lelu"hyökkäsi" pomppasi Kinkku metrin ilmaan ja laskeutui sujuvasti mun sänkyyn kaikille neljälle karvaiselle koivelleen :D ja mä repesin täyteen nauruun!! JA lopulta sänky näytti siltä kuin sitä ei koskaan olisi pedattukkaan :)
Mutta WinkuPiippa sai toivomani huomion ja tästä on ihan loistava jatkaa eteenpäin!
WinkuPiippa ekaa iltaa kotona Normaalikokoisen Zipon kaverina
-KR-
maanantai 13. elokuuta 2012
Onnistumisia ja Epäonnistumisia
Meillä on nyt ollut vaihteeksi koiran ja Emännän korjauskoulu (etenkin emännän!)
Eli kuri on astunut kuvioihin ja säännöt muuttuneet.
Tai siis olivat muuttuneina TÄHÄN päivään saakka.
Ei se kuri auta mitään, sillä vika on hihnan tässä päässä ja nimenomaan MUN korvien välissä. Koirat toimivat kyllä, kunhan mä olen rauhallisen päättäväinen. Se huomattiin taas tänään.
Käytiin katsomassa joko pelto olisi alas ajettu ja olihan se! Koirat siis vapaiksi riehumaan ja hidasta tallustelua niiden perässä. Ne tottelivat (jopa Kinkeri) jokaista käskyä _heti_ josta tulin hirmuisen hyvälle tuulelle.
Pellolta lähdettiin hienosti hihnassa (hahaha!) kävelemään himaan päin, kun vastaan tuli kapealla polulla S ja koirat. Mulle iski heti kauheat paineet jotka tottakai siirtyivät koiriin ja pakko sanoa jotta päin puskiahan se meni suurimmaksi osaksi. Kinkku sekosi totaalisesti (miksen ole yhtään yllättynyt?) ja Nessukin sinkoili kuin superpallo. Muutama kunnon kiskaisu ja sain kuin sainkin sen 5 sekunniksi maahan makaamaan hihna löysällä kunnes se taas menetti hillintänsä.. *huoh* Tässä vaiheessa S komensi omiaan ja sanoi “menkää vain ohi” ja niin mentiin vadelmapuskat rytisten xD.
Hieman harmitti, joten isolla tiellä istutin koirat ja pistin tupakaksi. Muutaman henkosen jälkeen olin saanut itseni kasattua ja matka jatkui harmonisessa tunnelmassa.
Vastaan tuli sitten pieni kääpiösnautseri, parta tutisten se meille rähisi mutta minä se kuljin hurttineni ohitse remmit löysinä. Mieliala kohosi potensiin miljoona “osataanhan me!!” Hymyssä suin koiria vuolaasti kehuen päästiin kotiin.
Huomenna varmana uusi lenkki pellolla <3 On se ihanaa kun näkee mussujen nauttivan vauhdista ja purkavan pöllöenergiaa luvallisesti.
EILEN menikin ilta sitten taas ihan päin pyllyä L Käytin koirat yöpissalla kun vastaan tulee pimeydessä iso mies mutisten. Mä herpaannuin ja pelästyin johon toki koirat reagoivat salamana. Samassa puskasta syöksyy vapaana pikkunen koira ja tunnistan kyseisen parivaljakon. Henri ja Fanni!
No siinä vaiheessa mulla ei ollut mitään jakoa pidellä koiria vaikka yritin. Ne hyppivät Henriä päin ja samalla tuo pieni koiruus syöksyili Kinkun takajalkoihin räyhäten. Sitten mulla napsahti ja koirat takajaloillaan kävelle kielet sinisinä kotiin.
Kotona nielin itkua ja raivosin, uhkasin lähettää koirat timbuktuun ja muuttaa itse erämaahan. Vannoin rööki sauhuten, etten enää koskaan hanki koiria ja tiesmitä. *nyt kyllä nolottaa*
Koirat makoilivat häkissä hetken kunnes olin rauhoittunut. Kutsuin ne luokseni ja teimme sovinnon. Pyysin halaten anteeksi ja lupasin että seuraavan kerran annan moisen idiootin kuulla kunniansa.
Ne koirat Kiitos kiinni jos ei ole mitään kontrollia! Nytkin olisi voinut käydä pahasti jos nämä olisivat vihaisia toisille. Onneksi eivät ole.
Puuh mutta tänään on onneksi hyvä päivä J Ja näin me jatketaan.
-KR-
Eli kuri on astunut kuvioihin ja säännöt muuttuneet.
Tai siis olivat muuttuneina TÄHÄN päivään saakka.
Ei se kuri auta mitään, sillä vika on hihnan tässä päässä ja nimenomaan MUN korvien välissä. Koirat toimivat kyllä, kunhan mä olen rauhallisen päättäväinen. Se huomattiin taas tänään.
Käytiin katsomassa joko pelto olisi alas ajettu ja olihan se! Koirat siis vapaiksi riehumaan ja hidasta tallustelua niiden perässä. Ne tottelivat (jopa Kinkeri) jokaista käskyä _heti_ josta tulin hirmuisen hyvälle tuulelle.
Pellolta lähdettiin hienosti hihnassa (hahaha!) kävelemään himaan päin, kun vastaan tuli kapealla polulla S ja koirat. Mulle iski heti kauheat paineet jotka tottakai siirtyivät koiriin ja pakko sanoa jotta päin puskiahan se meni suurimmaksi osaksi. Kinkku sekosi totaalisesti (miksen ole yhtään yllättynyt?) ja Nessukin sinkoili kuin superpallo. Muutama kunnon kiskaisu ja sain kuin sainkin sen 5 sekunniksi maahan makaamaan hihna löysällä kunnes se taas menetti hillintänsä.. *huoh* Tässä vaiheessa S komensi omiaan ja sanoi “menkää vain ohi” ja niin mentiin vadelmapuskat rytisten xD.
Hieman harmitti, joten isolla tiellä istutin koirat ja pistin tupakaksi. Muutaman henkosen jälkeen olin saanut itseni kasattua ja matka jatkui harmonisessa tunnelmassa.
Vastaan tuli sitten pieni kääpiösnautseri, parta tutisten se meille rähisi mutta minä se kuljin hurttineni ohitse remmit löysinä. Mieliala kohosi potensiin miljoona “osataanhan me!!” Hymyssä suin koiria vuolaasti kehuen päästiin kotiin.
Huomenna varmana uusi lenkki pellolla <3 On se ihanaa kun näkee mussujen nauttivan vauhdista ja purkavan pöllöenergiaa luvallisesti.
EILEN menikin ilta sitten taas ihan päin pyllyä L Käytin koirat yöpissalla kun vastaan tulee pimeydessä iso mies mutisten. Mä herpaannuin ja pelästyin johon toki koirat reagoivat salamana. Samassa puskasta syöksyy vapaana pikkunen koira ja tunnistan kyseisen parivaljakon. Henri ja Fanni!
No siinä vaiheessa mulla ei ollut mitään jakoa pidellä koiria vaikka yritin. Ne hyppivät Henriä päin ja samalla tuo pieni koiruus syöksyili Kinkun takajalkoihin räyhäten. Sitten mulla napsahti ja koirat takajaloillaan kävelle kielet sinisinä kotiin.
Kotona nielin itkua ja raivosin, uhkasin lähettää koirat timbuktuun ja muuttaa itse erämaahan. Vannoin rööki sauhuten, etten enää koskaan hanki koiria ja tiesmitä. *nyt kyllä nolottaa*
Koirat makoilivat häkissä hetken kunnes olin rauhoittunut. Kutsuin ne luokseni ja teimme sovinnon. Pyysin halaten anteeksi ja lupasin että seuraavan kerran annan moisen idiootin kuulla kunniansa.
Ne koirat Kiitos kiinni jos ei ole mitään kontrollia! Nytkin olisi voinut käydä pahasti jos nämä olisivat vihaisia toisille. Onneksi eivät ole.
Puuh mutta tänään on onneksi hyvä päivä J Ja näin me jatketaan.
-KR-
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)