Helle saapui Helsinkiin :) Ollaan nautittu siitä, parvekkeella istuksien. Koirille ja ihmisille ihan tuskaa olla ulkona, kun lämpötila huitelee + 30 kieppeillä, ei tuule ja lenkkien varrella ei paljoa vettä näy.
Siispä aamulla ja päivällä on pikaset pissat ja illalla/yöllä mennään pidempää lenkkiä.
Koissut voivat hyvin :) Tuhnu ei oo aikoihin raapinut, vaikka onkin nyt saanut jo hetken pelkkää napua! Ei siis vilja-allergiaa! Nööpin maha on terästä <3 Siltikin pakkasessa on aina varuiksi lihaa.
Nööpi<3 En vaan voi sanoinkuvailla kuinka RAKAS ja TÄRKEÄ tuo piski on:) Mä osaan lukea sitä, se lukee mua. Me toimitaan tiiminä eikä pärjättäis ilman toisiamme. Kahdesta on tullut vuoden mittaan yksi. Sä ja mä= ME <3 Se nukkuu mun pään vieressä, tuhisee. Aamulla kun avaan silmät, se alkaa vispata hännällään ja tarjoaa masua "rapsuta!" sen jälkeen se antaa suurella sydämellä annetun suukon<3 MAMMAN PARAS!
Se kertoo, kun on ruoka-aika. Laittaa päänsä mun kädelle ja tuijottaa. Se heittää kiepin, kun sanon "okei mennään hakemaan!" Ja se on vaan niiiin ihana. Se vahtii valppaana iltaisin, josko joku on ovella. Tai ulkona piilossa. Se murisee polkupyörille ja ottaa kontaktia, kun vastaan saapuu toinen koira. Nööpi is the BEST!
Tuhnu<3 Mun hassu punapaita:) Hermoja sen kanssa koetellaan, mutta hetkeäkään en pois antais. Tuhnu opettaa mulle kärsivällisyyttä, uusia näkökulmia ja tapoja toimia. Omalla tavallaan erikoinen otus, omapäinen, viisas ja kaunis. Akka nukkuu JOKA yö mun jaloissa. Mitä likemmin, sen parempi<3 Tuhnu on alkanut suukotella, ei paljoa eikä muita kuin OIKEASTI tytylle kivoja ihmisiä. Niitä on harvassa. Musta on näköjään tullut yksi sellainen :) Ja se piristää ja kannustaa jatkamaan ja jaksamaan.
Kotona neiti on aikasta tottelevainen, ulkona taas ei kuulla mammaa yhtään :) Aikansa kutakin, onhan meillä kesää jäljellä ;)
I love Tuhnu!!
Moni ennakkoluulo ja pelko on kadonnut vuoden aikana. Usea ihminen kauhisteli kun kerroin ottaneeni bokserin ja sitten toisen :) Kuinka ne tuhoaa, tarvitsee kauheesti liikuntaa, syövät kaikki, ei niitä saa kuriin ilman koirakerhon treenejä, monttuun joutuvat, et sä osaa, et pysty. Anna pois!
Ihan kotikoulutuksella ja pikkuisilla kaverin neuvoilla ollaan hyvin pärjätty.
Ei me olla mitään maraton-liikkujia, joskus enemmän, joskus vähemmän. Treenaillaan ku jaksetaan ja on fiilistä. Pelisäännöt on tehty _noudatettaviksi_ ja niistä ei paljoa lipsuta. Joskus toki :)
Lattiaa on tuhottu jonkun verran, muutamia kynttilöitä, tupakka-askeja, levyjä ja nettipiuhoja kenkien lisäks syöty. Ei paha:) Tavaraa saa aina uutta, mutta elämä bokserin kanssa on niin arvokasta, ettei sille voi hintaa laittaa:)
Yksi uskomus on KUOLAAMINEN. Pyhhyh :D Kaverini haski-laika-sekotus kuolaa tuplasten eli nelinkertaisesti mun bossuihin verrattuna. Meillä kuolataan vain, kun on ruokaa :) Ja nekin kuolat valuvat kuonon auetessa siivosti lattialle xD Ei roiku jojona poskiläskeissä.
Elämä ilman Bokseria ois niin tylsää, harmaata ja ankeaa.
-KR-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti