Meillä on nyt ollut vaihteeksi koiran ja Emännän korjauskoulu (etenkin emännän!)
Eli kuri on astunut kuvioihin ja säännöt muuttuneet.
Tai siis olivat muuttuneina TÄHÄN päivään saakka.
Ei se kuri auta mitään, sillä vika on hihnan tässä päässä ja nimenomaan MUN korvien välissä. Koirat toimivat kyllä, kunhan mä olen rauhallisen päättäväinen. Se huomattiin taas tänään.
Käytiin katsomassa joko pelto olisi alas ajettu ja olihan se! Koirat siis vapaiksi riehumaan ja hidasta tallustelua niiden perässä. Ne tottelivat (jopa Kinkeri) jokaista käskyä _heti_ josta tulin hirmuisen hyvälle tuulelle.
Pellolta lähdettiin hienosti hihnassa (hahaha!) kävelemään himaan päin, kun vastaan tuli kapealla polulla S ja koirat. Mulle iski heti kauheat paineet jotka tottakai siirtyivät koiriin ja pakko sanoa jotta päin puskiahan se meni suurimmaksi osaksi. Kinkku sekosi totaalisesti (miksen ole yhtään yllättynyt?) ja Nessukin sinkoili kuin superpallo. Muutama kunnon kiskaisu ja sain kuin sainkin sen 5 sekunniksi maahan makaamaan hihna löysällä kunnes se taas menetti hillintänsä.. *huoh* Tässä vaiheessa S komensi omiaan ja sanoi “menkää vain ohi” ja niin mentiin vadelmapuskat rytisten xD.
Hieman harmitti, joten isolla tiellä istutin koirat ja pistin tupakaksi. Muutaman henkosen jälkeen olin saanut itseni kasattua ja matka jatkui harmonisessa tunnelmassa.
Vastaan tuli sitten pieni kääpiösnautseri, parta tutisten se meille rähisi mutta minä se kuljin hurttineni ohitse remmit löysinä. Mieliala kohosi potensiin miljoona “osataanhan me!!” Hymyssä suin koiria vuolaasti kehuen päästiin kotiin.
Huomenna varmana uusi lenkki pellolla <3 On se ihanaa kun näkee mussujen nauttivan vauhdista ja purkavan pöllöenergiaa luvallisesti.
EILEN menikin ilta sitten taas ihan päin pyllyä L
Käytin koirat yöpissalla kun vastaan tulee pimeydessä iso mies mutisten. Mä herpaannuin ja pelästyin johon toki koirat reagoivat salamana. Samassa puskasta syöksyy vapaana pikkunen koira ja tunnistan kyseisen parivaljakon. Henri ja Fanni!
No siinä vaiheessa mulla ei ollut mitään jakoa pidellä koiria vaikka yritin. Ne hyppivät Henriä päin ja samalla tuo pieni koiruus syöksyili Kinkun takajalkoihin räyhäten. Sitten mulla napsahti ja koirat takajaloillaan kävelle kielet sinisinä kotiin.
Kotona nielin itkua ja raivosin, uhkasin lähettää koirat timbuktuun ja muuttaa itse erämaahan. Vannoin rööki sauhuten, etten enää koskaan hanki koiria ja tiesmitä. *nyt kyllä nolottaa*
Koirat makoilivat häkissä hetken kunnes olin rauhoittunut. Kutsuin ne luokseni ja teimme sovinnon. Pyysin halaten anteeksi ja lupasin että seuraavan kerran annan moisen idiootin kuulla kunniansa.
Ne koirat Kiitos kiinni jos ei ole mitään kontrollia! Nytkin olisi voinut käydä pahasti jos nämä olisivat vihaisia toisille. Onneksi eivät ole.
Puuh mutta tänään on onneksi hyvä päivä J
Ja näin me jatketaan.
-KR-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti