"Neidit saivat eilen pitkän odotuksen jälkeen 2 IHANAA vierasta. Muhmun ja Juniorin. Kyseessä on siis ystäväni, joista likat pitävät hyvin paljon!
Tuota odotettua hetkeä vartenhan piti peseytyä. Niinpä ensin karmean kohtalon (suihku) koki Tuhnu. Neiti oli yllättävän rauhallinen ja antoi mun pestä ittensä oikein mallikkaasti. Palkkioksi pääsi piehtaroimaan sänkyyn sekä sai lempiherkkuaan: kuivatun ruisleivän palan! Ai kuinka olikaan sitten mukava mieli toisella :) Olisi neiti tullut uudestaankin suihkuun,sillä siellä olemisesta saa leipää!!
Mutta kielsin Tuhnua tunkeilemasta ja otin sinne Nööpin. Tämän neidin kanssa sain hieman keskustella siitä, kuinka tarkoitus olisi olla paikoillaan, antaa mun levittää shampoo ja huuhtoa se. Koiraparka aivan tärisi jännityksestä ja nuoli vesipisaroita joita sen rinnuksille putoili. Nööpiä en ole usein pessyt, joten siksi tämä oli NIIIN hurjaa. Sain akan kuitenkin pestyä puhtaaksi ja siitä se riemu alkoi! Palkkioksi riehumista pyyhkeen kanssa (lue: minä koitin kuivata, Nööpi hyökki kamalan vihreän rätin kimppuun) ja tottakai ruisleipää :D
Rauhoittumiseen meni hetki jos toinen, sitten maistui uni siskon kyljessä peiton alla <3
Käytiin sitten hetki ennen vieraiden tuloa ulkona. Ojissa pomppimassa. Väliäkö tuolla, justiinhan mä olin ne aamulla pessyt!!"
Haastattelu alkaa
-Ei sitä nyt liian puhdas saa olla, mitä sekin kertoo oikeille koiraihmisille? Ei me mitään näyttelypuudeleita olla, toteaa Nööpi ja Tuhnu nyökyttelee myöntävästi siskonsa vieressä.
Juhlat alkavat
- Me oltiin pesässä nukkumassa, kun kuulin ovea kolisteltavan. Huusin heti "ÄITI!!" ja nousin ylös. Kertoo Nööpi jännittävän illan alusta.
-Enhän mä tienny kuka siellä ois, nii olin sitten tosi kovan näkösenä. Tiiäks, niinku oikee ovimies on. Just sellanen tuima katse. No systeri nyt tajunnu mitää, se nukku.. Niinku aina. No mut enivei, sielt ovesta tuliki ne ihanat tyypit, se tyttö ja se kiva poika. Jatkaa Nööpi tarinaa ja ihan tärisee innosta.
(Tällävälin Tuhnu on noussut istumaan ja kuuntelee korvat hörössä tarinaa jännittävästä illasta, jossa oli myös itse paikalla...)
-Vihdoinkin äiti avas pesän oven ja me päästiin moikkaa meidän ihania vieraita! Ne toi meille tuliaisia! Pallon ja herkkuja. Me moikattiin näin onnellisina meidän ihania kavereita! Nööpi innostuu näyttämään ja heiluttaa samalla häntää vimmatusti.
-Joo ja se nainen, se tuoksui huumaavalle, se veti mua puoleensa kuin magneetti! Tuhisee Tuhnu haaveilevan näköisenä.
-Mä rakastuin.. Se huokaa pienen kuolatipan valuessa suupielestä sohvatyynylle ja katseen siirtyessä jonnekin lattianrajaan.
Nööpi toteaa siihen halveksien:
- No joo teit ittes aika tykö. Voi ei, nyt se vaipui siihen transsiin taas! (haastattelija katsoo ikionnellisen Tuhnun kasvoja)
-Oi että, kello on jo noin paljon! meillä on ruoka-aika.. Ilmoittaa Nööpi terävästi ja aivan yllättäen. Sovimme uuden haastatteluajan hieman myöhemmäksi.
Sohvalla istuu edelleen unelmissaan eilisessä oleva Tuhnu ja jo keittiöön rientänyt Nööpi. Tunnen, että tämä tarina loihtii jotain suurta. Pakkaan kirjoitusvälineet kasaan ja toivotan koirille oikein hauskaa päivää.
Tarina jatkuu.........
-KR-
(kuvat: suvi Moilanen alias muhmu)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti