En ymmärrä kuinka mun kultanuppu Nuudelista (nööpistä) on kuoriutunut tuollainen HELMI <3 Se on vain niin mahtava persoona, joskus tuntuu ihan pahalta ajatella, etä yhteiselomme tulee päättymään! Nööpiä voi pitää vapaana missä vain, se ei harhaile omiaan, vaan pysyy lähellä. Se kuuntelee käskyjä, tulee luokse oma-aloitteisesti ja on vain niin elämän riemua täynnä. Osuvampi nimi olisi juuri se "riemu" :)
Nööpi-Nuudeli on mulle niin kovin kamalan rakas ja tärkeä. Jos voisin, veisin sen jopa kouluun :D Vaikka se onkin riehakas ja kaikkia rakastava, osaa se olla myös jämpti ja peloton. Mun kotiin ei ihan kuka tahansa pääse ja kaikki vieraat ilmoitetaan komealla haukulla. Jos vieras ei ole mulle mieluinen, sen tuta myös koko kortteli :D Nuudeli pelastaa <3
Tuhnu <3 Siitä on tullut ihan eri koira mun koulun alettua (ja liikunnan lisäännyttyä!) Se on alkanut siskonsa tavoin ilmoittamaan vieraista, ei tosin hauku mutta se patsastelee eteisen ovella kovin tärkeänä "mutsi hei, tuol on joku!!" Se on avautunut (puhjennut kukkaan) ja on osoittanut olevansa ihan loistava kotikoira :)
Eräskin aamu heräsin Tuhnun puhallessa naamalleni unisia kuolakuplia, katselin aikani sen onnellisen näköistä nassua ja mietin "tämä se on onnea". Ja se riemu jonka koen tullessani kotiin, ei meinaa piskiparka nahoissaan pysyä!! "jee mutsi sä tulit!!!!" (nytkin alkaa hymyilyttää pelkkä ajatus )
Neidit ovat hitsautuneet yhteen niin kovin, ettei niitä koskaan ikinä raaski erottaa toisistaan.Ja miksi edes pitäisi? Yhteiselomme on juuri hyvä näin, toivotaan jatkossakin olevn.
-KR-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti